Karl Fazer Chili & Crisps

Uutuus Fazerin perussuklaapatukoiden joukossa, tosin ilmeisesti kyseessä on itse asiassa toinen tuleminen. Pikaisen googlailun perusteella tämä on ollut aikaisemmin kaupassa nimellä Maya.

Minä päätin nyt todellakin kokeilla jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, koska en yleensä oikein välitä chilistä. Uskalsin kuitenkin hommata tämän patukan järkeilemällä, ettei Fazerin sinistä nyt yhdellä chilillä voi ihan kokonaan pilata, varsinkaan jos mukana on crispiäkin. Eli riisimuroja kaiketi.

Ja oikeassa olin, suutuntuma on kiva, suklaa sitä itseään, eikä chili häiritse. Se tuntuu ihan mielenkiintoisena poltteena kurkussa, muttei korvenna kieltä ja vie suklaanautintoa. Crispin rooli tässä varmaan on se, että lisämaun lisäksi olisi jokin tuntumakin, chiliä kun ei sinällään rakenteesta erota. Luulisin, että chilin ystävä soisi vahvemman maun, mutta minulle tämä menee näin.
Hyvä patukka, mutta minun valintani ei osuisi tähän, jos valittavana olisi melkein mikä vain muu Fazerin sininen -patukka. Mutta jos verrataan vaikka viimekertaiseen Yankiehen niin sata-nolla tälle.

Yankie Original

Tällainen kompakti pakkaus tarttui mukaan City Tokmannista kuudenkymmenen sentin hintaan. Ihan uusi patukka minulle, nimen perusteella varmaan jokin erittäin amerikkalainen herkkupala. Kääreessä lukeekin, että Den originale Yankie bar siden 1946. Ja sisältö kuvataan sanoilla Den klassiske Yankie bar med blød karamel overtrukket med lækker mælkker mælkechokolade. Joo, ei tuo amerikkaa ole, ehkä tämä on amerikantanskalaisten perinneherkku.


Minusta kääre näyttää ihan joltain proteiinipatukalta. Silti ihan houkutteleva. Suomeksi ei lue mitään, mutta ilmeisesti hyvin Marsin tapainen patukka, jotain täytettä, toffee-/karamellikastiketta ja maitosuklaata.

Avattunakin näyttää ihan kivalta, mutta tuoksu ei hätkähdytä. Vähän tulee pääsiäinen mieleen. Mutta ei se haju, vaan se maku. Patukka onkin pehmeämpi kuin odotin. Karamellikastike - tai no, toffee tuo kyllä on - ei oikein erotu rakenteesta eikä makunakaan. On tämä ihan okei, mutta odotin kyllä parempaa. Vähän jämäkämpää ja maukkaampaa. Täyte on nougatia ja maistuukin siltä, mutta jos tässä olisi vaikka pähkinää tai jotain terästämässä... Mars on parempaa. Tämän suklaa on muuten aika mautonta. 
Ei tämä kyllä ole mikään ihmeellinen. Ei päädy mun ostoskoriin uudelleen.

Punnitse & säästä 1

Voin hyvinkin täällä blogin puolella tehdä loikkauksia karkkien ja ei-karkkien harmaalle alueelle, tai oikeastaan todennäköisestikin arvostelen välillä jotain, joka ei ole karkkia ollenkaan. Jäätelöä nyt ainakin. Tällä kertaa arvostelussa on lempparikauppani Punnitse & säästä herkkuja. Nämä nyt on suurin osa aika karkkia (tarkoituksellakin valitsin tällä kertaa tällaisia), mutta sieltähän löytyy kaikkea kuivatuista hedelmistä ja pähkinöistä myslisekoituksiin, jauhoihin ja jauheisiin, terveystuotteisiin ja kaikenmaailman ihmeellisiin ainesosiin. Rahaa siellä saa palamaan, mutta aina löytyy jotain uutta maistettavaa.

Siinähän sitä on karamellia. Joitain vastaavia myy myös Parrots, jolta ostan myös jos sattuu olemaan hyvä valikoima jossain kaupassa. Valkoiset on mun pussissani aina jogurtti-, ei valkosuklaapäällysteisiä, koska en pidä siitä. Yleensä P&S:ssä käydessäni ostan lähinnä kuivattuja hedelmiä aina papaijasta ananakseen, joten pakko oli nytkin pari sellaista noiden karkkien sekaan heittää. Ja oikeastihan nuo on ostettu kahdessa eri pussissa, koska liikkeessä kerätään samaan pussiin saman hinnan (per 100 grammaa) tuotteet.

Oikeassa alakulmassa pehmeän sitkeä, makea ja aivan ihana kuivattu luomutaateli (varo kiveä!) sekä kuivattu meloninpala. Sekin on sitkeää ja herkullista. Melonikarkkien maku on otettu ennemminkni kuivatusta melonista kuin tuoreesta, eli tämä maistuu melonikarkeilta, mutta on parempaa!
Kolmas puhtaahkosti hedelmää edustava on tuo keskemmällä kuvaa oleva epämääräinen rytty eli kuivattu ananas. Yleensä ostan niitä keltaisia anansrenkaita, joiden nestekoostumus on suunnilleen sama kuin tuon melonin, mutta tämä on sellaista rutikuivaa ja kevyttä. Tämä onkin näistä eka, jota en ole ennen maistanut. Tämäkin oli sitkeää, koostumus on kyllä kiva. Ja maistuu hyvältä, mutta jostain syystä mausta tulee mieleen hevostalli. Mitä ihmettä? Joka tapauksessa hyvää, voisin ottaa toistekin, vaikka se ei-niin-kuiva onkin vielä parempaa.

Vasemmalla alanurkassa on epämääräisiä jogruttipäällysteisiä snacksejä. Tuo vähän isompi on jogurttikarpalo, tuttu minulle. Tosi hyvää, hapahkon karpalon ja jogurtin yhistelmä on jännä ja tosi hyvä. Sen vieressä on ennalta tuntematon jogruttiananas. Tämäkin hyvä yhdistelmä, nam.
Kaksi muuta ovat kummallisia jogurttipäällysteisiä hunaja-toffeita tai jotakin sellaista. Uteliaisuudesta otin. Nämä ovatkin mielenkiintoisia, sisältö on rapea ja aika makea, hunajainen ja ihan hyvä. Oltuaan hetken suussa siitä tulee pesusienimäinen, tulee mieleen jokin karkki. Se siis imee kosteutta ja pehmenee. Hyvää, muttei sävähdyttävää.

Sitten nuo suklaiset eli lempparikerhooni jo pitemmän aikaa kuulunut maitosuklaacashewpähkinä (niiin hyvää!) ja suklaalaku! Ihan laku siis vaan, oliskohan ollut peräti luomulakua. Mä arvostan lakua eniten ihan au naturel, mutta ei se suklaapäällystys sitä ollenkaan huonoksi tee. Suklaa halkeaa kivasti ja lakritsi on hyvää, aika salmiakkista. Tuosta cashew'sta vielä, että se on kyllä täydellinen pähkinä päällystettäväksi niin suklaalla kuin jogurtillakin. Parrotsilta olen joskus löytänyt sellaisia euforisia jogurtti-cashewkökköjä ja odotan kieli pitkällä, että jollain hyllyllä ne tulisivat taas vastaan. Miksi usein parhaat lähtevät ja tulevat valikoimiin miten sattuu?

Keskellä kuvassa on jogurtilla päällystettyjä banaanilastuja. Banaanilastut ovat jo itsessään superihyviä, ja jogurtti tuo niihin kivan lisän, jotenkin raikkaan. Nämä ovat rapeita ja hyviä! Syönyt olen useamman kerran.
Lastujen yläpuolella on herkkuja, joiden vuoksi on pakko aina löytää jotakin muutakin 3,00 €/100 g maksavaa, ettei pelkästään niitä varten tarvitse pussia ottaa. Nimittäin jogurttimansikoita. Ahh. Niin hyviä. Joku näissä vain on. Ihanan iso koko, päällä makea jogurtti, sisällä kuivattu mansikka. Hyvää, hyvää, hyvää! Näitä ja sitten niitä cashewkökköjä voisin vedellä miljoona kiloa kerralla.

Viimeisenä nuo tummat tuolta pussin suulta. Pieni on perus tummalla suklaalla päällystetty hasselpähkinä. Hyvää, muttei erikoista. Hasselpähkinä natsaa suklaan kuin suklaan kanssa.
Isompi on sitten aivan uusi kokeilu, eli mansikan tumma suklaa -versio, tummalla suklaalla päällystetty kuivattu mansikka. Halusin kokeilla, onko tästä kilpailijaksi tuolle toiselle ihanaiselle. Itse asiassa parempaa kuin odotin, maut sopivat todella hyvin yhteen. Maku on jopa hienostunut, tämä voisi melkein olla joku konvehti. Mutta ei ole jogurttimansikan voittanutta!


Olipas kyllä ihanat valinnat, nopeastipa tyhjeni tämäkin pussukka...

Irtokarkkeja 1

Minä olen irtokarkin ystävä. Ostan karkit yleensä irtokarkkeina, koska harvassa ovat ne valmiit sekoitukset, joissa minulle kelpaisi kaikki. Irtokaramellit saa valita määrältään ja laadultaan juuri niin kuin haluaa, ja joskus hintakin on halvempi. Ennen oli selvää, että irttarit tulevat halvemmaksi, mutta nykyään niistä saa pulittaa lähemmäs kympin kilolta...

Tässä siis tulee ensimmäinen irtokarkkipostaus viimeisimmästä ostoksestani. Ostin parisen sataa grammaa Candykingejä Salesta juurikin sellaiseen suolaiseen 9,95 euron kilohintaan.
Otetaanpa ensimmäinen ryhmä.

 Salmiakkibanaani: Tämähän on siis vaahtokarkki, muttei niin pehmeä kuin perusvaahtikset. Tykkään tämän koostumuksesta enemmän, tämä on sitkeä, sellainen että napsahtaa kun hampailla repäisee palan. ;) Olen maistanut tätä kerran ennenkin, mutta en muistanut että tämä on näin hyvää. Aika vahvaa, kurkkuun jää kiva pieni polte. Tässä on kiva jauhepinta. Tästä on kiva pureskella paloja, mutta myös laittaa isona könttinä suuhun.
Täytelakupala: Pandan lakupalapussista tuttu peruslaku. Minä en ole niin näiden kukannäköisten täytelakujen ystävä, jotenkin en tykkää siitä rakenteesta ja oudon raksuvasta sisällöstä. Nyt kuitenkin otin tämän yhden ruskean yksilön, jotta voisin päivittää mielipidettäni. Tämä oli yllättävän sitkeää, tietysti koska on irtokarkki eikä suojassa pussissa. Hyvä niin, kelpaa minulle. Ei paha, ihan jees. En edelleenkään ostaisi pussia, mutta näin tämä on ihan kiva karamelli.
Pehmeä toffee: Vanha tuttu tämäkin. Tämä on Pandan perinteinen konvehti, lienee jopa Suomen suosituin konvehti, mitä en ihmettele yhtään. Tämä on Niin Hyvää. Koko, kuoren paksuus, pohjan paksuus, täyte, kaikki kohdallaan. Toffeetäyte on juoksevampaa kuin esimerkiksi Fazer Presentin toffeekonvehdissa. Ah, tämä konvehti on euforiaa.
Salmiakkikala: Suht. isokokoinen kala Malacolta, en tiedä löytyykö tää jostain pussista. Ehkä niistä Hyvää Makumaasta -pusseista? Siinä voisi olla syy, miksi en jossain vaiheessa oikein välittänyt näistä, mulla kun on vähän mauton muistikuva niistä Makumaista. Nykyään ainakin pari tällaista eksyy aina irttaripussiin mikäli mahdollista, nämä on kivan kokoisia ja koostumuskin on mukava. Aika suolaisia, mutta ei liian. Sen verran, ettei paha olo tule muutamasta, mutta ei näitä kovin montaa ehkä kannata syödä jos on yhtä herkkä karkkimaha kuin mulla. :D
Vanha auto: Vanha auto onkin ehtinyt jo arvosteluun aikaisemmin Mega Mix Salmiakissa, mutta tietysti irtokarkkiominaisuudet tuo oman lisänsä. Pinta ei ole niin vahamainen, karkki on vielä sitkeämpi. Ominaismaku on se oikea, mentoliako näissä on vai mitä. Kestosuosikki!

No jopa meni tarinoinniksi taas, koitetaas hillitä vähän. Ei paisu tämä postauskaan niin monen kilometrin mittaiseksi. Seuraavatkin karkit ovat kaikki vanhoja tuttuja.

Susu-pala: Ennen en jostain syystä osannut Susuja arvostaa, mutta ovathan nämä nyt hyviä. Eivät mitään ihmeellisiä, mutta kyllä tällainen raksuva suklaa aina kelpaa. Jokin toffeemainen täytehän näissä on myös.
Salmiakkimustekala: Mä oon aina ajatellut tämän kummitukseksi, mutta googleteltuani tämän karkin nimeä myönnän kyllä, että on se mustekalan näköinen. Tämä onkin jännä karkki. Loistava koko, koostumus aivan vinhan kiva! Vaahtomainen, muttei kuitenkaan vaahtokarkki. Sitkeä ja aivan ihana suussa. Päällä on suolaista ja ehkä hieman kirpeää jauhoa, karkki on ehta salmiakki. Hyvää!
Juicy Strawberries: Harvoja oikeesti hyviä hedelmäkarkkeja! Tämä pääsee usein tasapainottamaan mustien karkkien ja suklaan valtaa. Kivan iso, eikä ole liian makea. Oikeasti mansikkainen. Tykkään myös tämän kirpeästä versiosta.
Jogurttirusina: Lasketaan se nyt tähän mukaan, irttarilaarissa kun oli. Tykkään jogurttihedelmistä, makeus kohdillaan ja rusina maistuu!
Cola-salmiakkiovaali: En ole ikinä edes miettinyt, mikä maku tuo ruskea puoli on, mutta voi sen ehkä uskoa kolaksi, jos sillä sellainen nimi on. Tätä Bubsin karkkia löytyy myös pienenä versiona, itse tykkään mieluummin syödä näitä isoja. Nämä on ihania, kuuluu karkkipussin päätähtiin. Sitkeää ja pehmeää kovahkon kuoren alla.

Duofudge: Mä olen pidemmän aikaa koettanut maistella tällaisia fudgeja ja koettanut päättää, että pidänkö vai enkö pidä. Se tavallinen kermatoffeevaniljajuttu ei ole onnistunut saamaan paikkaa mun pussistani, jotenkin se on makuuni liian kermainen, alkaa ällöttää. Tämänkin luulin jättäväni hetken hairahdukseksi, mutta niin minä vain kauhoin parit Duofudget myöhemmin mukaani uudelleen. Tällä kertaa jo varmoin kätösin, kyllä mä tästä tykkään. Tämähän ei siis ole mikään hampaita liimaava toffee vaan aika kova fudge. Makeaa, mutta just eikä liian. Yläosa vaniljaa, alaosa suklaata.
Noitapilli: Pätkä metrilakujen kunkkua eli noitapilliä. Näitähän löytyy ties millaisina versiointeina eri irtokarkkivalikoimista, on pitkää ja ohutta, lyhyttä ja paksua. Tämä on aika tavisversio, ja tavismaisuudessaan ehtaa noitapilliä. Tykkään!
Salmiakkikallo: Bubs osaa asiansa, sillä paitsi mustekala ja ovaali, myös tämä on Bubsin hyvä karkki. Löytyy niitä muitakin. Tämä kallohan on kuuluisa, usein se, mikä tulee mieleen sanasta salmiakkikallo. Aluksi jauheineen aika vahva, sitten kesyyntyy makeammaksi. Sitkeähkö, jää hampaisiin kiinni. Parhaimmillaan hieman ilmassa kovettuneena, kuten omasta mielestäni karkit yleensäkin.
Mansikka-salmiakkikiekko: Melko uusi tuttavuus, tuo vähän vaihtelua pussiin kirpeydellään, jota karkkini eivät yleensä mielellään ole. Tämä on todella sitkeää, hampaat saa tehdä töitä repiäkseen palasia. Punainen maistuu oikeasti mansikkaiselta, ja musta on hyvää salmiakkia. Toimii!
Maapähkinäpala: Olen niiin iloinen, että tällainen ilmestyi Candykingin repertuaariin joskus ehkä vuosi, pari sitten. Vähän kuin snickersiä paloina, mutta ei kuitenkaan. Tässähän on siis suklaata ja sisällä suolapähkinöitä, mutta tämä on snickersiä kuivempi, koska varsinaista kastiketta ei ole. Maku on hyvin jännä, suolaisuus saa välillä jopa sylkirauhaset heräteltyä! Palat ovat kivan kokoisia. Tämä on tosi hyvää, loistava karkki mikäli tykkää yhdistä suklaaseen suolaista.

Huh, siinähän sitä oli mässytettävää. Aika positiiviset arviot, mutta mitä muutakaan voi odottaa kun olen tutut karkit itse pussiini valinnut! :D Oletko samaa mieltä, vai onko oman pussisi koostumus aivan erilainen?

Mega Mix Salmiakki

Tämä on myös niitä aikaa sitten ostamiani, jotka arvostelin mutten postannut. Halva toi joskus reipas vuosi sitten näitä erittäin mielenkiintoisia Mega Mix -pusseja markkinoille. Mega Mix Cocktail on ilmeisesti jo vanhempi tuote, sitä en ole koskaan maistanut, enkä myöskään (vielä) lakritsiversiota. Salmiakkipussin kuitenkin kerran ostin vesi kielellä ja intoa täynnä!

Pussi on kaikessa yksinkertaisuudessaan lupaus suomalaisesta salmiakkikokemuksesta. Se näyttää sisältävän paljon erilaisia salmiakkeja: tähtiä, ruutuja, naamoja... Totuus onkin sitten vähän eri, nimittäin aika vähän siellä oli vaihtelua, ja peruskoostumus oli nuo tavalliset Halvan salmiakkiruudut. Kuten kuvasta näkyy:

 Alla olevassa kuvassa on eri karkit, paits hymyilevä smailikarkki, jota oli pussissa vain yksi vaatimaton kappale. Sen ehdin syödä ennen kuin maltoin kuvata herkut.

Ja liitänpä tähän sitten silloiset arvioni:

Auto: Näyttää tavalliselta vanhalta Vanhalta Autolta. Nykyäänhän ne on niitä kolmiulotteisia, paitsi irtokarkkilaareissa. Myös maistuu siltä, tosin astetta jos toistakin tuoreempi. Pinta on vähän vahamainen, kuten monesti. Hyvää, vahvaa, oma ominaismakunsa.

Naama: Näyttää tosi mielenkiintoiselta, varmaan hyvää! Todennäköisesti lakritsinen. Ihanan kokoinen karkki, ja näyttää myös siltä että on kiva suussa. Kokeillaan. Mmmm, mikä alkumaku! Wooo, mikä maku ylipäätään! Aika ehta salmiakki tämä onkin, vaikka niin ruskea on. Ihanaa, ja hyvä suutuntuma, vaikka onkin vähän pehmeämpi kuin odotin. Tämän jos antaisi vähän rapsakoitua jättämällä pussin auki niin ahh. 

Ruutu: Halvan ruutusalmiakkia joo, perus hyvää. Tosi tuoretta verrattuna miten yleensä. Oho, onpas jotenkin erityishyvä jälkimaku.

Tähti: Myös aika ruskea, liekö sama kuin naama? Juuu…. Ehkä aika samanlainen, ei ihan niin hyvä. Maistuvaa kuitenkin.

Vaahto: Jee, vihdoin tämä, vaikuttaa niiiin hyvältä. Sitkeämpi ja ei-vaahtoisampi koostumus kuin odotin, kuitenkin tosi hyvä. Namm, tosi hyvää! Salmiakkista, mutta erilaista. Mums. Miksi näitä on niin vähän?

Maukas pussi siis, mutta minusta on kyllä aina vähän huijausta, jos sekoituksessa jotakin lajia löytyy vain yksi. Myös kaksi on liian vähän. Ja sitten tuo, että ylivoimaisesti suurin osa oli noita ruutuja. Eipä niissä mitään vikaa ole, mutta kun ostaa sekoituksen niin haluaa sekoituksen, ja tämä oli kuin ruutupussi höystettynä muutamalla muulla. Entäs jos tekee mieli noita naamoja tai vaahtoja? Erityiseen salmiakkinälkään tämä pussi voisi kyllä olla varteenotettava vaihtoetto Fazerin Salmiakki Mixille tai juurikin sille tavalliselle ruutupussille (ei ollut kalliskaan), mutta ennemmin kyllä haluaisin vaikka nuo vaahdot irtokarkkilaareihin. Yhteen aikaan irtokarkeista muuten löytyi vähän samantapaisia kuutioita, onkohan niitä enää missään?

Milka Choco & Popcorn

Tämä siis oli mulla maistelussa jo melkein vuosi sitten. Mielipiteen kirjoittelin koneelle ylös, mutten tänne sitten koskaan saanut laitettua. Vaan mikäpä estää laittamasta nyt! Tuolloin viime vuonna nämä Milkat olivat juuri hiljattain tulleen Suomen mantereelle myyntiin, ja alusta asti kuolasin tätä levyä. Aiemmin olin maistanut Milkan ihanaa riisisuklaata sekä keksisuklaata, joka niin ikään on taivaallista. Perusmilkasta sen sijaan on tullut myöhemmin todettua, että se ei kyllä ole suklaahetken arvoinen. Kun on Fazeria tai vaikka Marabouta tarjolla, en keksi yhtään syytä miksi ostaa Milkan tavallinen Alpenmilch. Mutta nämä erikoissuklaat ovat eri juttu, viimeisinkin Milka-uutuus vaikuttaa mielenkiintoiselta sekasotkulta. Yllättävää muuten, ettei makuja ole tuotu enempää, vain tämän, tavallisen ja sen karkkiuutuuden lisäksi Milka Luflee ja muistaakseni myös riisiä olen nähnyt jossakin.
Tämä levy on siis 200-grammainen kokonaisuus maitosuklaata ja suolattuja popcorneja.

Maistellessani näin kirjoittelin ylös:

Näyttää, nam, ihanalta. Popcornia on paljon. Palat tosi paksuja, mutta muuten suunnilleen samankokoisia kuin vaikka Fazerilla. Ihan kuin muistaisin riisilevyssä olleen isompia? Sivuseikka. Päältä palat on sileitä, muuten popparinkarheita. Tuoksusta en osaa oikein sanoa, ensin ajattelin että ei niin makea tuoksu kuin odotin, sitten tuli mieleen halvat suklaat. No, maistetaan. Mmm, popcorn rouskuu ihanasti. Suklaa on tosiaan melko makeaa, ihan hyvää kuitenkin. Vähän ehkä halvan oloista joo, jää tietysti kauas Fazerista. Sen suutuntuma on mukava, tai sen verran mitä nyt suklaan tuntumalla tässä on tekemistä, popparit on pääasiassa ja ne on ihanan rapeita. Ei kovia, vaan pehmeitä kuin tuore poppari, mutta ei nahkeita. Jälkimaku on ihana, paukkumaissi maistuu, mutta myös suklaan maku jää. Nämä on vissiin kevyesti suolattuja, sillä on varmaan tekemistä makuvivahteen kanssa, vaikkei suola sinänsä maistu, paitsi ehkä välillä… On kyllä hyvää! Ei voita riisisuklaata, jota tietysti muistuttaa, mutta maistuu minulle! Ei kyllä taida kovin montaa palaa tarvita, että riittää. ;)

 Haha, meniköhän se levy sitten kuitenkin ihan parilta istumalta. Sen jälkeen en ole tätä ostanut, mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi! Tämä on hyvää kyllä! Jos vaikka raaskisi lähiaikoina taas ostaa.